Tasan 25 vuotta sitten istuin SOLIDWORKS-peruskurssilla ja olin aika innoissani. ”Mallista voi tehdä tälleen nopeasti itsestään päivittyvän piirustuksen hei!” Hyppäys suunnittelussa 2D:stä 3D:hen olisi iso, mutta kuten hieman myöhemmin oli helppo todeta, se oli tehostava, nopeuttava, virheitä vähentävä ja jossain kohtaa väistämätöntäkin.
Tuotekehitys- ja suunnittelutyöt ovat olleet hyvin sekalaisia, olen ”ajautunut” myös järjestelmäkehityksen, testauksen, ohjelmoinnin ja koulutuksen pariin. Kaikessa kuitenkin yhteisenä nimittäjänä jollain tapaa on aina ollut CAD. Monta sataa henkilöä olen kouluttanut SOLIDWORKSin käyttäjäksi, mutta silti sitä oppii edelleen itsekin uutta, eikä ainoastaan uuden ohjelmaversion takia. Ihmiset ajattelevat eri tavoin ja käyttävät ohjelmiakin eri tavalla – ja toisaalta ohjelmistot tarjoavat erilaisia tapoja tehdä samaa asiaa.
Neljännesvuosisata kuulostaa ehkä pitkältä ajalta, mutta perusasiat ovat edelleen hyvin pitkälti samat. Tehdään malleja ja piirustuksia, pursotetaan ja leikataan. Vielä ei niitä luvattuja virtuaalilaseja työpisteellä näy 🙂 Enkä ole hirveästi kaivannutkaan. Tärkein työväline on kuitenkin aina oma pääkoppa. Tekoäly ponnahti esille tämän vuoden aikana isommin. Jossain pelotellaan, että jos et tätä ota haltuun, jäät matkasta. Ehkä, tai ehkä ehdin eläkkeelle ennen sitä…tai otan sen sitten haltuun? Nähtäväksi jää.